Paimennusta,synttäreitä ja aksaa

Viime viikolla käytiin Woollandiassa paimentamassa taas pitkän tauon jälkeen. Ekalla vuorolla näkyi tauko, ja koira oli pikkasen villi ja kävi kuumana. Toisella kerralla oli jo sellaista normi Miisaa, nyt täytyy olla itse tarkkana, että maahan menot tehdään sillä ekalla käskyllä eikä toisella tai kolmannella. Hyvin ne alkoi menemäänkin. Pyörittiin vähän paalin ympärillä ja tehtiin myös kujalla kuljetusta. Loppuun vielä hakukaaria?!, nämä termit on mulle vielä ihan hepreaa, mutta niitä ne ehkä oli :D Siis lähetyksiä oikealle ja vasemmalle lampaiden taakse. Ensimmäistä kertaa myös uskalsin lopettaa niin, että sanoin koiralle riittää ja lähdettiin pois. Aikaisemmion en ole luottanut, että luopuu lampaista ja olen ottanut sen siinä jo kiinni. Mutta nyt toimi hyvin ja olin oikein tyytyväinen.

Pakkasten takia tokoilut jääneet vähän vähemmälle, mutta ollaan me jotain hommailtukin. Välillä tehty tuossa omassa hallissa, jos tassuja meinannut liikaa paleltaa. Seuraamisessa ollut nyt pääpaino ja tässä pikkupätkä videota:

16 tammikuuta tuli Miisalla vuosi täyteen ja hieman herkuteltiin vuosipäivän kunniaksi. Onnea paljon myös kaikille sisaruksille <3 Miisa aloitti myös heti vuodenvaihteen jälkeen ensimmäisen juoksun, joten senkin takia meidän harrastukset jääneet vähemmälle, kun halleihin ei pääsääntöisesti juoksuisen koiran kanssa saa mennä.

Tänään pääsi Miisa ja Helmi agiliitämään Salon koirahallille. Miisalle ostin paikan, kun ryhmässä oli yksi paikka myytävänä. Helmin 2kk:n agitauko ei näkynyt missään, ja meillä meni tosi kivasti.Teemana oli sylkkärit ja kepeiltä poispäin käännökset. Pari kertaa palkattiin keppien jälkeen ja sitten alkoi onnistumaan, itse ajattelin että ei onnistu ei ikinä. Hyvä Heebo <3 Kohta katsastellaan sitten kisoja taas!

No sitten Miisa, ei se ole aksakoira ollenkaan, putkea se suoritti Aan alta menemällä (putki oli siellä mutta meni vierestä) ja kun yritin lähettää takaakiertoon niin Miisa tuli perusasentoon sivulle :D Voi taivas sanon minä, no mutta se onkin tokokoira!!! Saatiin me ihan agilityltäkin näyttäviä pätkiä tehtyä ja nopsaa se oppii. Käytiin vähän pitämässä hauskaa!!

Mielen- ja kehonhallintaa

Eilen käytiin treenimässä Miisan kanssa Forssassa mielenhallintaa toisten aksatessa. Tarkoituksena saada tämä kuumakalle rauhoittumaan ja keskittymään muuhun kuin kentällä tapahtuviin juttuihin. Pientä piipparointia oli, mutta pystyi myös ottamaan iisisti. Eikä kiljunut kurkku suorana, mistä olen tyytyväinen. Vähän seuraamista pahimman häiriön ollessa ohi ja kosketusalustalle menoa. Loppuun myös toisten rataantutustumisen aikana paikalla makuu. Näitä jatketaan :)

Illalla otettiin tasapainotyynyn kanssa vähän jumppaa, ensin etupää tyynyllä ja pyörimistä sekä tassunantoa, sitten olikin vähän vaikeampaa... Takajalkojen asettelu tyynylle on vielä hankalaa, mutta kun ne siihen saatiin, niin pientä liikettä molempiin suuntiin ja vähän venytyksiä.

Taitaa olla tyyny pientä ilmantarkistusta vailla:

Vuosi 2013 takana

Vuosi 2013 on takanapäin ja mitäs tästä on käteen jäänyt...
No omalta osaltani sain opiskelut päätökseen ja töitäkin on riittänyt. On muutettu, Venla aloittanut koulutaipaleensa, siinä ne ehkä suurimmat. On saatu iloita ja välillä murehtia, mutta tästäkin vuodesta kunnialla selvitty!!
 
Alkuvuodesta meille muutti pieni bc lapsonen, jota ei ole tarvinnut hetkeäkään katua. Siitä toivoisin kovasti itselleni tokoon koiraa, joskin ensimmäinen koira mitä ihan tosissaan yrittää lajiin treenata, niin tavoitteet ei ihan pilvissä voi olla. Miisan loukkaantuminen 4kk iässä vei mielen matalaksi, ja taukoa tuli moneen hommaan, mutta jalka tuntuisi kestävän eikä ole sen kkoommin aiheuttanut päänvaivaa. Aloitettiin myös paimennus, josta itse en vielä ymmärrä yhtään mitään. Mutta kivaa se on ja se harrastus saa jatkua. Agilityä kokeiltu muutaman kerran, mutta se saa jatkoa vasta ensi kesänä kun kaikkeen ei ehdi panostaa. Tulevana vuonna tavoitteena ainakin päästä korkkaamaan toko kisat :) Alkuvuoteen mahtuu myös viralliset luustokuvaukset ja toivon mukaan sieltä tulee hyviä tuloksia.

Helmin vuosi mennyt enemmän ja vähemmän tosissaan agilityn parissa. Viime kevät ja kesä treenattiinkin ihan jonkun verran, mutta nyt syyspuoli jäänyt heikommalle. Pienet loukkaantumiset ja kolhimiset ovat vaivanneet myös sitä. Yhdet kisat ehdittiin loppuvuodesta käymään, ja niistä jäi niin sairaan hyvä fiilis vaikkei nollia tullutkaan. Jatketaan siis samaan malliin ja pidetään hauskaa! Tavoitteita ei sen kummemmin ole, vaan jokainen onnistuminen tuo hymyn kasvoille. Kisaillaan varmaan vähän kevät puolella ja käydään terveystarkastuksessa tsekkaamassa onko kaikki kunnossa. Näyttelypuolella pyörähdeltiin muutamia kertoja vara-sertien arvoisesti ja ensi vuodelle katsellaan joitain näyttelyitä. Ai niin, käytiinhän me Tallinnassa keväällä josta Helmi pokkasi pieneksi yllätykseksi Tallinna junior winner tittelin!  Helmin jälkikasvua ei todennäköisesti vielä ensi vuonna tule, joten meillä on aikaa harrastella!

Seran lyhkäiseksi jäänyt agility ura päättyi tämän vuoden maaliskuussa. Kävimme vielä pari starttia juoksemassa Lempäälässä ilman suurempaa menestystä. Sera sairastellut myöskin ja sitä tutkittu, kuvattu ja ihmetelty. Nyt lääkekuuria ja toivotaan josko tuleva vuosi olisi sillekkin parempi. Se pääasiassa nautiskelee sohvalla nukkumisesta ja lenkkeilee :)

No tämä vuosi aloitettiin tietenkin treenaamalla. Sera ja Miisa pääsivät mukaan Loimaalle. Miisan kanssa seuraamista pääasiassa, muutama nouto,hyppyä ja tunnari. Sera pääsikin sitten monen kuukauden paussin jälkeen aksailemaan ja tokoilemaan. Voi kun se oli innoissaan ja rinta rottingilla. Putki hyppy rallia rallateltiin ja toinen oli ihan tohkeissaan. Seuraamista, hyppyä ja kaukoja. Kyllä se vaan vielä aikas hyvin muisti mitä tehdään ja häntä iloisesti heiluen se hommia teki. Helmi sai kunnon uuden vuoden humalat, kun käytiin kynnenpoistossa ja se saa nyt vähän lomaa. Uusi vuosi sujui koirien osalta rauhassa, Sera vähän nosteli pahimpien pommien aikana päätä, mutta ei sen suurempaa. Miisan kanssa käytiin ulkona leikkimässä puolen yön jälkeen ja eipä se raketteja huomannutkaan.

Kiitos kaikille kamuille kuluneesta vuodesta ja toivotaan tälle vuodelle terveyttä, iloa ja onnistumisia :)

Joulu tuli ja meni

... omalta osalta se meni aika pitkälti töissä ja ihan siihen joulurauha tunnetilaan ei tällä erää taas päästy... nooh ensi vuonna uusi yritys :) Koiratkin piteli sitten joulutaukoa, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut treenata, saivat juosta kuraisilla pelloilla vesisateessa. Eilen treenailtiin sitten pitkästä aikaa Forssassa Minnan ja Anskun kanssa, ja tuli taas sellainen olo, että taidan lopettaa koko koiraharrastuksen ja vaihtaa vaikka postimerkkeilyyn.. Miisa ei pystynyt keskittymään ollenkaan, kun näki aksaavan koiran ja kerran se sit pääs irti... Ei se tappelumielessä kai mennyt, mutta lähti ihan kuin saaliille, onneksi ei mitään sattunut, mutta tällaisia tilanteita ei sais tulla! Koiran tulisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa hallinnassa, mutta agility on nyt liian suuri häiriö tälle otukselle.Nyt on siis sovittava ja onneksi jo sovittuna treenejä, että mennään vaan olemaan ja hengailemaan kun toiset aksaa. Koirahan ei ole agilityä mennyt kuin muutaman hassun kerran, ja tuntuu että se repeää liitoksistaan kun näkee vauhdin hurmaa. No ehkä me vielä jatketaan harjoituksia!

Oli siellä pari hyvääkin juttua, ruutu merkin kautta ookoo alustalle sekä tunnari tosi hyvä. Tunnarissa ei arponut ollenkaan vaan otti oman haisteltuaan. Tänään sitten vesisateessa seuraamista, tunnari, jääviä ja hyppyä. Helmiltä on kynsi haljennut, ja maanantaina varmaan ell keikkaa pukkaa, ei se sitä onnu, mutta luulen että kynsi täytyy poistaa että se lähtee siitä paranemaan :(

Fyssarilla ja tokoillen

Viikko sitten Helmi ja Miisa pääsi Kotin Tanjan hoitoon. Mitään maata mullistavaa ei löytynyt, pieniä jumeja siellä täällä, mutta muuten tyttöset hyvässä kunnossa. Meillä oli ajat heti aamusta, ja seuraavan kerran kyllä tuo ikiliikkuja hierotaan joskus iltamyöhään...ei meinannut pieneen päähän mahtua, että miksi heti yöunien jälkeen pitää taas maata rauhassa :) Helmi nautti sitten senkin edestä, reporankana se makoili ja nautiskeli joka minuutista.
 
Meillä piti olla viime viikonloppuna aksakisatkin, mutta koira loukkasi vähän jalkaansa, joten ne jäi harmittavasti väliin. Torstai olikin ohjelmaa täynnä, aamusta hypättiin Minnan kyytiin ja suunnisteltiin kohti Sipoota Jessica Svanljungin yksärille. Aikaa oli roimasti, meitä oli kolme ja aikaa kaksi tuntia. Kyllä taas palattiin maan pinnalle rytisten ja nyt on paljon treenilistalla. Tehtiin noutoa,tunnaria,seuraamista,luoksetuloa ja hyppyä. Yksin on niin helppo touhuilla.... ja mennä metsään monessa asiassa. No luojan lykky meillä on kevät tokontäyteistä elämää, joten elätellään toiveita että kesän korvalla ollaan jo fiksumpia :D Illalla ajeltiin Vapun luokse hoitamaan korvienväliä, siellä aiheena kisäjännitys. Tuli taas oivalluksia ja ajatuksia siitä, kuinka voi itse kaikkeen vaikuttaa :D

Eilen käytiin treenailemassa Loimaan hallissa, ja hienosti Miisa pystyi keskittymään häiriössä ja uudessa hallissa (halleissa tämä ei ole montaakaan kertaa käynyt)... no pari kertaa oli ihan pakko käydä moikkaamassa serkkupoikaa tai sen lelua, mutta muuten keskittyminen ihan ok. Tehtiin lyhyttä seuraamista ja naksuttelua kontaktista, tätä myös peilin edessä. Oi jospa olis oma iso peili.. :) Noutoa, tunnaria, ruutua, jääviä ja lyhyt paikka makuu... Kerettiinkin paljon vajaassa tunnissa. Tunnari oli tosi kiva, se on ollut täällä kotonakin ulkona tehtynä nyt hyvä... paitsi tänään sisätreeneissa matolla. Luulen että kaikki hajut täällä sekotti hieman sitä. Sit piilottelin yhtä lehtien ja minkä ties riepujen alle.

Tänään kaks superhienoo noutoa, joista toinen "kisanomainen" ja mun mielestä suuuper hyvä. Ei ajatustakaan kapulalla leikkimisestä tai kyttäämisestä. Siihen oli hyvä lopettaa. Parempi tehdä vähän ja onnistua kun liikaa ja epäonnistua :))

 

Annoin pikkusormen, se vei koko käden...

Nimittäin paimennus!!! Viime viikolla treenattiin vielä ulkona ja tänään ekaa kertaa sisällä. viime viikosta jäi vähän "hampaankoloon", kun koira ei oikein ollut kuulolla ja maahanmenoja/pysähtymisiä ei uskonut sitten ollenkaan. Tänään tahti oli jo toinen ja vaikka oltiin pienemmässä tilassa, niin koira ei kuumunut ollenkaan niin paljon kun muutamilla viime kerroilla. Maahan menot oli jo aika kivoja, kerran se ämpylöi vastaan ja ihan piti karjaista niin lujaa että oikein kurkkuun teki pahaa :D Katseltiin Uuno serkun ja Minnan menoa, ja toivon mukaan Miisa otti edes hieman heistä oppia!!! On se kivaa ja koira nauttii!

Viime viikolla tokoiltiin kotosalla ja torstaina käytiin Tuulian mölliratakurssilla. Oli kiva ja kinkkinen 24 esteen rata, jossa oli paljon putkia, Aa,puomi ja kepit. Tuuliakin nauroi, että kyllä sillä vauhtia piisaa eikä ihan kaikkien jalkoihin kyllä jäädäkään. Ihan kelpo suoritus, koko rataa ei edes yritetty vääntää, muutamaa kohtaa koitettiin eri tekniikoilla ja putken ja Aan erottelua piti pari kertaa ottaa ( putken suut oli aan ylösmenon sivuilla, ja silloin kun piti mennä putkeen, se meni aalle ja toisin päin.). Tämä olikin viimeinen kerta tällä erää, kun loppukuun treeniin en pääse Venlan joulujuhlan vuoksi.

Miisan kanssa tehty seuruuta patukka kainalossa, ja ehkä se alkaa jo hieman seuraamiselta näyttää. Kaukojen jumppaa tehty sisällä, m-s ja i-s vaihdot hyviä ja takajalat kestää paikallaan. Tunnari edistyy edistymistään ja nyt ollaan saatu jo mooonta onnistumista ja oma sieltä löytyy. Kapuloille menee nyt rauhallisemmassa mielentilassa, kun tietää mitä siellä täytyy tehdä. Paljon on treenattavaa, mutta olen nyt saanut hieman suunnitelmallisuutta hommaan ja treenataan näitä liikkeitä nyt pääasiassa joulukuu.

Viikonloppuna lähdetään sit Suvin ja Leevin kanssa kisailemaan Vantaalle aksaa :)

Vesitystautia(ko)?

Vihdoin ja viimein on saatu edes hiukan pakkasta ja kuuraa maahan. Vielä viimeviikolla sai jatkuvasti pestä tuota karvaisinta eläintä, kun se pihalla kävi. Pellot täynnä rapaa ja ulkoilun jälkeen koirat oli myös sen näköisiä... Toivotaan, että saatais nyt nauttia näistä keleistä.
Miisa on EHKÄ oivaltanut tunnarin, saatiin muutamana päivä hienot onnistumiset ja sen jälkeen ei oo uskallettukkaa treenata :) Tai no nyt ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt, mutta huomenna taas jatkellaan harjoituksia. Noudot ja kapulan pito alkaa myös vihdoista viimein sujua, ja voin sitä sivulla kapula suussa rauhassa "kiusata" nakin kanssa ja kapula kestää tiukasti hampaiden välissä.

Viime lauantaina oltiin Aneten opissa Salossa, ja molemmat koirat pääsi aksaamaan. Helmin kanssa tehtiin hyvän mielen treenit, kun kisat oli sitten sunnuntaina. Treenit meni kivasti, rata oli meille sopiva ja pääsi vähän revittelemään. Saatiin kotiläksyjä, ja nyt tarttis ottaa kamera ja alkaa kuvailemaan ja lähettää jännittäviä videopätkiä Anetelle :D.. Miisan kanssa tehtiin 4-5 esteen sarjaa, jossa hyppyjä ja putki. Varsin viksu pentunen ja se ehkä RRRRakastaa agilityä. Anette treenas sitten kontaktin alastuloja A:lla ja tehtiin me pieni opetusvideokin taitavasta koirasta ekaa kertaa kontaktilla. Muutaman palkkauksen jälkeen se tarjosi jo hienosti oikeaa paikkaa. Nyt mä vaan toivon, että se muistaa sen ja kas, kontaktit on valmiit! Olispa tämä näin helppoa!!

Sunnuntaina lähdettiin sitten Lempäälään aksa kisoihin. Olin ilmoittanut Helmin kahdelle radalle. Jännitti aikas paljon, itellä taitaa olla kisataukoa takana 8-9 kk. Ekana oli hyppis, joka oli profiililtaan aikas simppeli. No toiselle esteelle meidän nollahaaveet jäi, kun hypyn jälkeen oli kepit ja en jättäny koiralle tarpeeksi tilaa ja se meni keppien väärälle puolelle, siitä vitonen. Loppu rata me nautiskeltiin ja olipa pilkulla vauhtia. Sekin taitaa rakastaa aksaa!! Sitä on aika helppo ohjailla ja se toimii ja menee tasan sinne mihin mä ohjaan eikä sävellä omiaan. Seran kanssa kun oli aina epävarmaa, ja sai pelätä sen näkevän jotakin kiinostavampaa. Meillä oli ihan hyvä etenemäkin 4,10m/s, ja kepeilläkin meni hetki ennenkuin sain sen oikealle puolelle. Sijoitus oli 6 ja osanottajia taisi olla vaivaiset 45 :o

Aksaradalle menin jo rennommin mielin, ja siinä jäin miettimään A:n jälkeistä elämää... otin riskin ja ajattelin että koira irtoaa putkeen, jolloin olisin päässyt seuraavan esteen taa jo ottamaan vastaan ja ohjaamaan kepit huolellisemmin. No just nyt se ei irronnut vaan pyörähti ja mielestäni tuosta se vitonen oli hiukan kyseenalainen... Mutta sitten olin jo auttamatta kepeillä myöhässä ja siitä toinen vitska. Mutta meille oli kuin voitto, koira nautti, mä nautin ja meillä oli superkivaa. Seuraavat kemut onkin jo katsottuna ja kisakuumehan siitä sitten iski.

Seran kanssa on juostu eläinlääkärissa sen juomisen ja pissavaivojen takia, ja koira on tutkittu melkeimpä kirsusta hännänpäähän. On otettu kokeita,röntgeniä ja ultraa. Ainoa mitä löytyi, oli struviitti kiteet ja nyt syödään liuotusruokaa. Aloitetaan vielä yksi ihmisille tarkoitettu lääke kokeiluun ja testataan saadaanko apua, ja onko kyseessä diabetes insipidus eli vesitystauti. Oivoi, täytyy taas olla onnellinen, että koirilla on vakuutukset, eipä olis muuten ollu varaa taas kaikkia näitä tutkituttaa..! Tässä taudista pätkä ihmisten puolelta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01011


Käytiin me viikolla Vappu Alatalon luona ilman koiria kaveriporukalla, ja nyt tarttis miettiä omaa henkistä valmentautumista. Kolmen kerran sessio ollaan sieltä varattu ja paljon tuli jo nyt mietittävää... ja niitä ihania läksyjä!