Vihdoin ja viimein on saatu edes hiukan pakkasta ja kuuraa maahan. Vielä viimeviikolla sai jatkuvasti pestä tuota karvaisinta eläintä, kun se pihalla kävi. Pellot täynnä rapaa ja ulkoilun jälkeen koirat oli myös sen näköisiä... Toivotaan, että saatais nyt nauttia näistä keleistä.
Miisa on EHKÄ oivaltanut tunnarin, saatiin muutamana päivä hienot onnistumiset ja sen jälkeen ei oo uskallettukkaa treenata :) Tai no nyt ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt, mutta huomenna taas jatkellaan harjoituksia. Noudot ja kapulan pito alkaa myös vihdoista viimein sujua, ja voin sitä sivulla kapula suussa rauhassa "kiusata" nakin kanssa ja kapula kestää tiukasti hampaiden välissä.
Viime lauantaina oltiin Aneten opissa Salossa, ja molemmat koirat pääsi aksaamaan. Helmin kanssa tehtiin hyvän mielen treenit, kun kisat oli sitten sunnuntaina. Treenit meni kivasti, rata oli meille sopiva ja pääsi vähän revittelemään. Saatiin kotiläksyjä, ja nyt tarttis ottaa kamera ja alkaa kuvailemaan ja lähettää jännittäviä videopätkiä Anetelle :D.. Miisan kanssa tehtiin 4-5 esteen sarjaa, jossa hyppyjä ja putki. Varsin viksu pentunen ja se ehkä RRRRakastaa agilityä. Anette treenas sitten kontaktin alastuloja A:lla ja tehtiin me pieni opetusvideokin taitavasta koirasta ekaa kertaa kontaktilla. Muutaman palkkauksen jälkeen se tarjosi jo hienosti oikeaa paikkaa. Nyt mä vaan toivon, että se muistaa sen ja kas, kontaktit on valmiit! Olispa tämä näin helppoa!!
Sunnuntaina lähdettiin sitten Lempäälään aksa kisoihin. Olin ilmoittanut Helmin kahdelle radalle. Jännitti aikas paljon, itellä taitaa olla kisataukoa takana 8-9 kk. Ekana oli hyppis, joka oli profiililtaan aikas simppeli. No toiselle esteelle meidän nollahaaveet jäi, kun hypyn jälkeen oli kepit ja en jättäny koiralle tarpeeksi tilaa ja se meni keppien väärälle puolelle, siitä vitonen. Loppu rata me nautiskeltiin ja olipa pilkulla vauhtia. Sekin taitaa rakastaa aksaa!! Sitä on aika helppo ohjailla ja se toimii ja menee tasan sinne mihin mä ohjaan eikä sävellä omiaan. Seran kanssa kun oli aina epävarmaa, ja sai pelätä sen näkevän jotakin kiinostavampaa. Meillä oli ihan hyvä etenemäkin 4,10m/s, ja kepeilläkin meni hetki ennenkuin sain sen oikealle puolelle. Sijoitus oli 6 ja osanottajia taisi olla vaivaiset 45 :o
Aksaradalle menin jo rennommin mielin, ja siinä jäin miettimään A:n jälkeistä elämää... otin riskin ja ajattelin että koira irtoaa putkeen, jolloin olisin päässyt seuraavan esteen taa jo ottamaan vastaan ja ohjaamaan kepit huolellisemmin. No just nyt se ei irronnut vaan pyörähti ja mielestäni tuosta se vitonen oli hiukan kyseenalainen... Mutta sitten olin jo auttamatta kepeillä myöhässä ja siitä toinen vitska. Mutta meille oli kuin voitto, koira nautti, mä nautin ja meillä oli superkivaa. Seuraavat kemut onkin jo katsottuna ja kisakuumehan siitä sitten iski.
Seran kanssa on juostu eläinlääkärissa sen juomisen ja pissavaivojen takia, ja koira on tutkittu melkeimpä kirsusta hännänpäähän. On otettu kokeita,röntgeniä ja ultraa. Ainoa mitä löytyi, oli struviitti kiteet ja nyt syödään liuotusruokaa. Aloitetaan vielä yksi ihmisille tarkoitettu lääke kokeiluun ja testataan saadaanko apua, ja onko kyseessä diabetes insipidus eli vesitystauti. Oivoi, täytyy taas olla onnellinen, että koirilla on vakuutukset, eipä olis muuten ollu varaa taas kaikkia näitä tutkituttaa..! Tässä taudista pätkä ihmisten puolelta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01011
Käytiin me viikolla Vappu Alatalon luona ilman koiria kaveriporukalla, ja nyt tarttis miettiä omaa henkistä valmentautumista. Kolmen kerran sessio ollaan sieltä varattu ja paljon tuli jo nyt mietittävää... ja niitä ihania läksyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti