Tokoa, aksaa ja näytelmät

Maanantaina mentiin Minnan ja kooirien kanssa Jokioisille treenaamaan. Keli oli mitä mahtavin ja koiratkin teki aikas kivasti. Helmin kanssa harjoteltiin tunnaria, johon sain neuvoja miten nyt jatketaan. Hienosti se kapula sieltä nurmen seasta löytyi, hieman sai kyllä hampaanjälkiä siihen tuodessa aikaan. Tehtiin perusasentoa häiriössä ja jääviä. Loppuun pieni paikalla makuu Minnan koiran kanssa, siinä ensin pysyi ihan hyvin, mutta yht'äkkiä pomppas ylös ja meni lähellä olevaa puuta haistelemaan..? Takasin paikalleen ja onnistunut lopetus.

Miisan kanssa leikittiin, tehtiin pa:ta ja sivulla maahan menoja. Loppuun vielä pari kertaa otettiin noutoa ihan ensimäistä kertaa. Vietiin kapula yhdessä ja lähetin hakemaan, hyvin lähti kapulalle mutta se hukkui hieman nurmikkoon ja Minna näytti sitä uudelleen. Kapulan kanssa juoksi luo, mutta ei halunnutkaan ottaa lelua tilalle. Toi kuitenkin kapulan ja sitten vähän revitettiin. Hienosti ymmärsi touhun :)

Tiistaina menin Somerolle Aneten agilityyn, jossa mukana oli Helmi. Koira oli ihan unessa koko treenin, ei mennyt putkeen, meni haistelemaan joka paikkaa, tiputteli rimoja ym. ym. Sanoinkin että nyt ei ole koira oma itsensä...sehän selvisikin torstaina kun koiralla alkoi juoksut. Ikinä se ei ole aksassa ollut tuommoinen, vaan intoa täynnä ja tekemässä täysillä hommia. No nyt pidellään sitten vähän taukoa, Lotan koulutus olisi torstaina, mutta katsotaan nyt kannattaako meidän sinne mennä.

Loppuviikko tehty kotona merkkiä, ruutua lelulla sekä seuraamisen käännöksiä muutamilla askelilla. Parina päivänä vielä tuli testattua tuota noutoa Miisan kanssa, ja voi vitsi että saa aina ylättyä positiivisesti. Menee täysillä kapulalle, tuo täysillä takaisin ja luovuttaa käteen. Ei pudota kapulaa edes lelua nähdessään, ja kantaa hyvin nätisti sitä suussaan. Mahti otus, ei voi muuta sanoa!!

Tänään sitten Helmin kanssa lähdettiin Raumalle näytelmiin. Mukaan oli ilmoitettu vain 7 koiraa joista kaksi oli tainnut jäädä pois. Oltiin luokassamme ainoat, ja elättelinkin jo hieman toivoa sertistä, koska junnuluokan koira taisi saada eh:n. No eri:n tuomari meille antoi, muttei sa:ta, joten se siitä sertistä. Kyllä otti päähän ja lujaa, sillä arvostelu oli tosi hyvä sekä koira käyttäytyi mallikelpoisesti. Tuomari oli muutenkin hieman erikoinen, sillä sormenpäällään se ei koskenut koiriin, itse sai hänelle koiran hampaatkin näyttää. Joten nartujen serti jäi jakamatta... Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin. No Venla korjasi päivän potin, osallistumalla lapsi ja lelukoira kisaan. 10 joukosta Venla selviytyi "Roosa" koiran kanssa kolmen parhaan joukkoon:) Matkailu avartaa, tulipahan käytyä Raumalla...

Paluuta pikkuhiljaa arkeen

Tässä viime kuukausi on menny sairastaessa, ensin koirat ja sitten iski tauti minuun. Kunto on ihan rapa- luokkaa, kolmeen viikkoon ei juuri ole tullut liikuttua. Jospa tämä tästä pikku hiljaa...
Miisa on saanut nyt viikonloppuna liikkua vapaana hieman, ja jalka ei ole näyttänyt kipeytyvän. Treenailtu ollaan koiran ehdoilla, mitään vauhtiliikkeitä ei tietenkään ole voitu tehdä, mutta kaikkea muuta kivaa. Merkkiä ollaan tehty nyt paljon sisällä sekä ulkona pienellä matkalla. Hyvin alkaa tuon hahmottaa, hieman kiertää liikaa oikealle. Useamman hihnaviikon jälkeen koirasta on tullut paljon kuuliaisempi, vai liekkö muutama viikko ikää tehnyt tuota :) Nyt lelun tuonti alkaa olla jo paremmin hallinnassa, ennen kun se lähti rallattelemaan lelujen kanssa muualle. Tänään jopa toi aarteensa (luun) ulkona pyynnöstä. Ihan super ihanaa, kun koira tykkää tehdä kaikkea täysillä ja aina yhtä innoissaan odottaa mitä seuraavaksi tehtäis.
 
Helmin kanssa innostuin kanssa vähän hömpöttelemään, tehtiin seuraamista, luoksetuloa, jääviä sekä hyppyä. Seuraamista täytyisi saada nyt paremmaksi ja ryhtiä siihen. Sera sai kanssa tehdä aivojumppaa, ja koitin opettaa sille merkkiä. Se oli parin seuraamispätkän jälkeen sitä mieltä, että voisko jo lopettaa... ja niin me lopetettiin :) Sen kanssa kun ei ole tarkoituskaan nyt tavoitteellisesti tokoa treenata.

Viime torstaina käytiin Loten kanssa Kupittaalla mätsärissä. Alku ei mennyt kauheen hyvin, sillä oltiin kirjaimellisesti hukassa:) No parkkiin viimein päästyämme avasin takaluukun ja katsoin, että eihän mulla ole koirien naruja matkassa... Autosta löyty pari ylimärästä köydenpätkää joilla sain Helmin ja Miisan vietyä. Paikalla oli oikeita ulkomuototuomareita, Helmi sijoittui punaisten 4. Tuomari kehui liikkeitä ja hienosti tuo taas käyttäytyi. Viikon päästä olis sitten oikeet näytelmät vuorossa, lähdetään käymään Raumalla.

Ai niin, meillä ei enää komeile sanomalehdet lattioilla vaan Miisa on oppinut tekemään kaikki tarpeensa jo ulos. 

Ne kuuluisat viimeset sanat...

...Että ei oo ontunu. No eilen sit alko taasen ontumaan, ja paniikki tsekkaus Vethaussin sivuille ja sattu olemaan just yksi aika tälle päivälle vapaana. Sinne sit huristeltiin ja ell ensin palpoi jalan ja selvästi polvea aristi. Sitten pentu untenmaille ja kuvauksiin. Hirveästi sieltä ei sikäli uutta että polvesta se vika taas löytyi. Mutta nyt kuvissa näkyi selkeämmin kohta, jossa sääriluun harjanteen kasvulinja on painunut kasaan. Lepoa siis jatkellaan ja tulehduskipulääkettä nyt parisen viikkoa. Tuon pitäisi parantua, jos ei ole esim. polven kierukkaa vahingoittanut ja toivotaan niin. Lääkäri sanoi, että sikäli tälli tullut hyvästä kohtaa, ettei ole ristisiteet vahingoittuneet vaan kasvulinja nimenomaan painunut taakse.

Tokokurssi saadaan nyt unohtaa tai mennään sitten parille viimeselle kerralle, kyllä harmittaa kun olisi päässyt huippu kouluttajan kurssille:( Ja nyt voin jo sanoo, että Miisa kiertää kaukaa kaikki aksa esteet tämän kesän ajan, sillä en halua että loukkaa itseään pahemmin, vaikka tämä ei kyllä agility kentältä peräisin oleva vamma olekkaan. Sitä keretään sitten tekemään kun koira on kasvunsa kasvanut! Keskitytään tokoon ja ehkä paimennus hommiin. Näillä mennään taas seuraavat viikot.

Helmi on saanut jo muutaman kerran juoksennella irti,  kun haava mennyt hyvin kiinni. Ja voi sitä ralliriemua kun se tuossa pellolla irrotteli. Lähti se sitten kans jänisjahtiin ja näin sellasen voltin että huhhei... Siis se pupu parka kompastu?? ja heitti ilmassa ihan kaamean voltin ja luulin että siltä jo on henki pois. Mutta ilosesti lähti maahan tömpsähdettyään matkaa jatkamaan onnellinen ajokoira perässä. Ei se Helmi kaukana käynyt, pupunen sai siis jatkaa matkaansa rauhassa...:)

Hullunmyllyä jo viikko takana..

Koirat on opetelleet siis olemaan nyt erillään, kun talossa kaksi "potilasta". Sera ja Helmi majailee portin takana ja Miisis on saanut viettää laatuaikaa meidän kanssa. No Helmiltähän repesi eka tikki jo 3 päivän päästä niiden laitosta (ell. sano että kuukauden päästä voi ottaa pois?! Ikinä en oo kuullu noin pitkää aikaa...) ja toinenkin on hiukan irti. En lähtenyt enää uudestaan viemään lekurille, koska sitä ei olisi enää siihen kiinni saanut kun on niin hankalassa paikassakin. No pieni arpi siihen voipi jäädä, mutta tuskinpa tuo mitään haittaa.
Koirien ulkoilutus on tapahtunut siis kahdessa erässä, että jokainen pysyis jotenkin hanskassa eikä riehuisi liikaa. Miisa ei ole enää ontunut, mutta rauhassa sen kanssa jatketaan.

Aivojumppaa pitänyt kovasti keksiä, sillä tuolla energiamäärällä se kohta hajottaa koko mökin. Sivulle tuloja ja oloja vahvisteltu, sekä paikalla makuuta ja istumista. Istumisessa on ulkona hieman häiriöherkkä ja pälyilee kovasti ympärilleen, mutta sitä lisää. Seuraaminen on mun mielestä aikas kivalla alulla, ainoa että on kyllä niin kiinni mun jalassa että jos väistän niin kaatuu varmasti :D Mutta mielummin nyt noin päin, kuin liian kaukana.

Tässä vielä Helmin radat Salon koirahallin epiksistä huhtikuussa. Mölliradalla en huomannukkaa ollenkaan ennen videota, että kierti toisiks viimesen hypyn:) Mutta hienosti meni silti.

 Möllirata
http://www.youtube.com/watch?v=GkInbMx5JXQ

Starttiluokka
http://www.youtube.com/watch?v=xWvMWTXLMr4

...Kuvannut Tiina Selenius

Jääkarhu sairastaa.. sekä sen kaveri :(

Päästiinhän me 14vk ikään asti ilman kommelluksia... Viikolla  huomasin, että pikkunen lähtee liikkeelle hieman kankeasti, ei varsinaisesti ontunut, mutta jotain outoa oli.. Käytiin tuossa kävelemässäkin ja ihan normaaliin tapaan mennä hölkkäili. Eilen keskiviikkona olivat kaikki koirat ulkona, ja kuului yht'äkkiä huuto kun Miisa juoksi Helmin perässä. Huusi mennessään muttei voinut pysähtyä... kunnes meni jalka alta ja juoksi luokse kolmella jalalla. Siitä sitten sisälle ja pelkäsin jo sen katkenneen ja kaikki pahin kävin mielessä. Soittelin jo paniikkipuheluita sinne ja tänne, mutta ELL aika oli jo valmiiksi varattu perjantaille. Rupes sitten pikkuhiljaa varaamaan jo jalalle, ja kohta kävelikin ihan normaalisti. No koirat eristyksiin toisistaan, ettei satu enempää..

Perjantaina sit käytiin läpivalaisussa, oikea jalka kuvattiin kolmesta suunnasta sekä molemmat lonkat. Lonkat ok, oikean jalan polven nivelessä näkyi pientä epätasaista muutosta, jonka ell. meinasi johtuvan jostain kolhusta. Lonkan seudulla myös samanlainen pienempi kohta, joka saattaa kipua aiheuttaa. Nyt pitäis pari viikkoa ottaa iisisti ja 2 viikon kipulääkekuuri. En tiedä, kuinka tuon saa aloillaan olemaan, tää eka ilta jo ollu aikamoista. Välillä on häkissä ja välillä narussa olkkarissa, kovin kipeältähän tuo ei nyt vaikuta mikä on tietysti hyvä. Mutta itteä hamittaa kovasti, kai se ulkona on koheltanu menemään, ja nämä ei näemmä ihan pikkukivusta valita. 

No sitten lauantaina oli vuorossa Helmi, joka oli Seran kanssa ollu normaaliin tapaan pihalla, ja huomasin vasemmassa etujalassa vekin, josta lerpatti palkeenkieli. Soitto siis päivystävälle, tietenkin lauantai ilta ja eikun Somerolle koiraa kuskaamaan. Siellä sitten taju kankaalle ja pari tikkiä jalkaan, antibioottia ja kipulääkettä. Voi luoja tätä huonoa tuuria, ja just kun olis ollu treenejä ja valmennuksia. Ne saa nyt unohtaa muutaman viikon osalta.

On muuten hiukka haasteellista yrittää pitää kahta EI kipeää potilasta erillään ja rauhassa. Omasta mielestäänhän nuo ei kipeitä ole... Jospa tää huono tuuri nyt jäis sitten tähän.

Lampaita, lenkkiä, epiksiä, aksaa...

Tiistaina hypättiin Miisan kanssa Minnan ja Uunon kyytiin kohti Someroa Woollandiaan katselemaan paimennusta. Siellä oli paljon koiria ja Miisa sai uusia tuttavuuksia ja katsella ensin lampaita aitauksen takaa. Kyllä se paimennus on hienon näköistä hommaa kun koira ja ohjaaja osaa:) Sitten meidätkin patistettiin aitaukseen ja mua oikeesti vähän pelotti mennä, kun joukko lampaita tuijotti meitä suurilla silmillään. No onneksi ne oli kilttejä ja lähtivät liikkeelle...Lähdettiin kävelemään Miisa narussa lampaiden perässä ja pujoteltiin vähän häkkien ympärillä. Ensin vaan haisteli maata eikä ollut huomaavinaan koko lambeja, mutta sitten kiinnostu kovasti niistä. Hetken aikaa siellä pyörittiin ja jäi molemmille kai? oikein kiva mieli. Mutta kyl se on hirvittävän vaikeeta, kun pitäis keskittyy omaan tekemiseen, koiraan ja vielä niihin lampaisiin, ehkä me kesällä sit aletaan ihan oikeesti käydä oppimassa lisää.

Keskiviikkona huristeltiin Miisan ja Helmin kanssa Salon koirahallille epävirallisiin agilitykisoihin. Ilmoitin Helmin startti ja mölliluokkaan. Starttiluokassa rimat olivat vain 25cm ja siinä oli ainoastaan hyppyjä ja putkia. Pilkku käyttäytyi oikein mallikkaasti ja teki puhtaan radan. Vauhti oli tosi hyvää ja paikalla malttoi ootella lähtölupaa. Oltiinkin starttiluokan voittajat aika oli jotain -40 ja päälle. Olihan tuossa aika reilut nuo ihanneajat, mutta silti mentiin superlujaa!!

Mölliluokkaan ilmotin sen, vaikka kontaktit meillä on pikkasen vielä vaiheessa. Ekaa kertaa mentiin myös maksi muuri ja maksi pituus, jotka meni hyvin. Yhden riman roiskas alas 4 esteellä kun vauhtia oli vähän liikaa ja ponnisti siihen huolimattomasti. Radalla oli puomi ja A, joista otin puomin kontaktin uudestaan ja palkkasin. Toisella kertaa kun mentiin A:lle, niin ohjasin kai vähän huonosti ja tuli siitä vähän ohi, mutta alastulo kontakti hyvä. Loppurata meni taas hyvin (paitsi videolta huomasin että juoksi toisiks viimesen esteen ohi, en siis kattonut koiraa yhtään) ja oon niin tyytyväinen. Helmi tykkää tehdä töitä mun kanssa ja keskittyy hyvin tekemiseen radalla, eikä se ota häiriötä mistään ympärillä olevasta. SUPER PILKKU:)

Miisan kanssa tehty pieniä lenkkejä kaksistaan tuolla hiekkatiellä niin, että se on irti. Tahtoisin niin kovin koiran, jota voisi pitää irti paikassa kuin paikassa. Hyvin se yleensä kuuntelee ja tulee luokse, eikä lähde kauas. Harjoteltu kovin myös JÄTÄ sanaa, kun tykkää keraillä keppejä sun muita roskia suuhunsa. Aika hyvin se on jo mennyt perille ja palkkioksi saa multa sitten herkkuja.

Torstaina olikin sitten Vuorelan Lotan treenit meidän omalla kentällä. Aluks juttelin Lotan kanssa meidän A:n ylösmenon ongelmasta, ja nyt alkaa meillä rakennuspuuhat ja koitetaan uudella tekniikalla opettaa tuo koiralle. Täytyy ottaa Lotalta yksäriaika ja mennä tuo aloitus tekemään valvovan silmän alle, etten töpeksi koko hommaa:) Kotiläksyksi saatiin persjättöjä ja takaaleikkauksia, sokkarit siis myöhässä ja takaaleikkauksissa hätäilen liian eteen. Mutta hyvät treenit ja parempi mieli.

Pentu tapaaminen ja treenikentän "avajaiset"

Viikko taas hurahtanut nopsaan... Lauantaina oltiin EHYT- areenalla pentupäivillä, johon järkättiin samalla Miisan ja sisaruksien pentutapaaminen. Siellä oli luentoja pennun ruokinnasta, pennuille temppurataa ja erilaisia esittelyjä. Miisan sisaruksista paikalla olivat Pirkko, Raikku, Odin, Donny, Pyry ja Jope. Sisällä otettiin yhteiskuvia ja pennut pääsi ulkona aitaukseen keskenään riehumaan. Äippä Raijakin kävi lapsosiaan moikkaamassa, mutta hetken oltuaan kakaroiden kanssa se meni jo portille anelemaan että päästäkää mut pois jo :) Käytiin samalla pentuja punnitsemassa ja vaaka räjäytti lukemat 9,7... Miisa oli porukasta isoin, ja joku taisi mainita että hieman pulska;), mutta lihava se ei ole ja itse tykkään että pennulla on hieman jotain luitten päällä. Oli kiva nähdä kaikkia paikalla olevia, ja kesällä nähdään sitten uudestaan.
Iltapäivällä menin Minnan Tupperi kutsuille, ja tulipa sieltä tietty tilattua muutama kupponen, ja oli pöydässä niin hyvät tarjoilut että pidempäänkin olisi voinut istua:)

Tänään sunnuntaina käytiin ekaa kertaa meidän kentällä talven jälkeen vähän treenimässä. Venla halusi mukaan ja sai tehdä Seran ja Helmin kanssa putki- hyppy rallia. Seralla oli vähän motivaatio onkelmaa (taas), se tulisi mielummin minun perässä ja minun luo joka esteen jälkeen. Sen kanssa me varmaan jätetään nyt kisahaaveet sikseen, sille aloitettiin viime viikolla Propalin- lääke pissankarkailuun joka johtuu pari vuotta sitten tehdystä sterilisaatiosta. Lääkkeessä on 2 viikon varoaika, ja jos se nyt hyvin auttaa, niin en kyllä sitä viitsi sitten tauotella... ja lääkettä joutuu syömään lopunikänsä. Mutta sen kanssa voidaan sitten muuten treenailla ja pitää mieltä virkeänä. Oman seuran kisatkin ensi kuussa unohdetaan sen osalta..

Miisa oli ekaa kertaa kentällä, ja otettiin eka suoraa putkea ja sinnehän se sukelti heti. Niitä tehtiin molemilta puolilta ja ahneena pistin putken myös mutkalle ja eipä siinä ollut sen ihmeempää. Tehtiin putkea ja hyppyä rima maassa ja hienosti haki jo hypylle eikä koittanutkaan kiertää tms. Leikittiin ja revittiin lelulla ja tehtiin pieni lenkki parkkiksella.

Eilen sai koirat riekkua taas pari tuntia ulkona kun grillattiin (olipa muuten kylmä vaikka aurinko paistoi), Miisa ja Helmi veti rallia pitkin poikin ja illalla oli ihanan väsynyttä sakkia.
Uimakausikin tuli pennun korkattua viikolla, kun oli pakko päästä pellolle ja välissä oli tulviva oja...eipä siinä auttanut kun hypätä veteen...ja vielä takasinkin oli tultava. Kovasti yritti hypätä toiselle penkalle, mutta läiskähti veteen oikein pommihypyllä. No ainakin pinnalla pysyy ja uimataito taitaa olla hanskassa:)