Paluuta pikkuhiljaa arkeen

Tässä viime kuukausi on menny sairastaessa, ensin koirat ja sitten iski tauti minuun. Kunto on ihan rapa- luokkaa, kolmeen viikkoon ei juuri ole tullut liikuttua. Jospa tämä tästä pikku hiljaa...
Miisa on saanut nyt viikonloppuna liikkua vapaana hieman, ja jalka ei ole näyttänyt kipeytyvän. Treenailtu ollaan koiran ehdoilla, mitään vauhtiliikkeitä ei tietenkään ole voitu tehdä, mutta kaikkea muuta kivaa. Merkkiä ollaan tehty nyt paljon sisällä sekä ulkona pienellä matkalla. Hyvin alkaa tuon hahmottaa, hieman kiertää liikaa oikealle. Useamman hihnaviikon jälkeen koirasta on tullut paljon kuuliaisempi, vai liekkö muutama viikko ikää tehnyt tuota :) Nyt lelun tuonti alkaa olla jo paremmin hallinnassa, ennen kun se lähti rallattelemaan lelujen kanssa muualle. Tänään jopa toi aarteensa (luun) ulkona pyynnöstä. Ihan super ihanaa, kun koira tykkää tehdä kaikkea täysillä ja aina yhtä innoissaan odottaa mitä seuraavaksi tehtäis.
 
Helmin kanssa innostuin kanssa vähän hömpöttelemään, tehtiin seuraamista, luoksetuloa, jääviä sekä hyppyä. Seuraamista täytyisi saada nyt paremmaksi ja ryhtiä siihen. Sera sai kanssa tehdä aivojumppaa, ja koitin opettaa sille merkkiä. Se oli parin seuraamispätkän jälkeen sitä mieltä, että voisko jo lopettaa... ja niin me lopetettiin :) Sen kanssa kun ei ole tarkoituskaan nyt tavoitteellisesti tokoa treenata.

Viime torstaina käytiin Loten kanssa Kupittaalla mätsärissä. Alku ei mennyt kauheen hyvin, sillä oltiin kirjaimellisesti hukassa:) No parkkiin viimein päästyämme avasin takaluukun ja katsoin, että eihän mulla ole koirien naruja matkassa... Autosta löyty pari ylimärästä köydenpätkää joilla sain Helmin ja Miisan vietyä. Paikalla oli oikeita ulkomuototuomareita, Helmi sijoittui punaisten 4. Tuomari kehui liikkeitä ja hienosti tuo taas käyttäytyi. Viikon päästä olis sitten oikeet näytelmät vuorossa, lähdetään käymään Raumalla.

Ai niin, meillä ei enää komeile sanomalehdet lattioilla vaan Miisa on oppinut tekemään kaikki tarpeensa jo ulos.