Häiriöö vol 2, vol 3 etc...

Miisan kanssa jatkettu häiriö treenejä uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, ajatuksena se että koira pysyy mun mukana autolta asti vaikka muut treenailee. Jokioisilla ollaan pariin otteeseen käyty ja kehitystä on selvästi ilmassa. Nyt alkoi jo kestämään muiden vinkupallot ja koirien juoksemiset ympärillä, kun me hengailtiin kävellä pitkin poikin. Ja se asenne, millä se pari kertaa koitti livahtaa kattomaan muita kavereita, oli jo ihan eri, kun tässä taannoin aikasemmin...pientä nöyryyttä oli siis ilmassa eikä menny ihan soitellen sotaan!!
Ollaanhan me taas tehty, lähes joka päivä jotain hömpöttelyä. Ruutua ollaan tehty merkin kautta, ja palattu kosketusalustalle. Se nimittäin alkoi vaanimaan ja kyttäämään ruutuun mennessä jo pallopalkkaa ja tällä saatiin hommaa toimimaan. Kiitos tarkkasilmäisten kamujen :)
Tunnarilaudan sai lainaan, kun olin jo ihan toivoni menettänyt, että kuinka mä sen opetan kun ei oikein ottanu tuulta alleen. Nyt työstetty tehokuurina sitä, ja toivoa on että se pieni lamppu alkaa pikku hiljaa syttymään tuolla koiran pääkopassa. Ekalla kerrallahan se koitti nostaa kaikki kiinnikin olevat ylös, mutta ei se sentään koko hökötystä mulle tuonut :) Seuraava päivä meni jo paremmin ja nyt eilen kun tehtiin niin oma löytyi ja haistelikin jo ihan kivasti. Siis mahkuja on, että se sen vielä hoksaa :D :D!!! Saatiin  lisäksi varasuunnitelma B, jos tämä ei nyt jostain syystä toimi!

Seuraaminen on ollut ittelle se kauhuliike, ja melkein jo ehdin jo Miisankin kanssa lannistua. Mutta kun salama kirkkaalta taivaalta, sille tuli joku oivallus mitä kuuluu tehdä. Ihan sairaan hienoja seuraamispätkiä on tehty nyt viime päivinä, ja kättä saan pitää nyt ihan missä vaan, ei se sitä seuraa!!!JESS!! No toki paikka välillä vähän edistää, ja sitä täytyy nyt vaan treenata. Mutta ajatus tärkein ja että saadaan motivaatio pysymään hyvänä.

Ja Helmin kanssa tein ihan hupi mielessä kanssa tunnaria, ja mitä se teki. Haisteli kapuloita ja noukkas oman kapulan ja toi mulle!! Olin mä ihan ällikällä päähän lyöty, mutta hetken mietinnän jälkeen totesin, että miks se olis muita koittanutkaan, kun ei niillä ole mitään merkitystä sille. Dalmis (ainakaan nämä)  ei tee töitä yhtään enempää kuin on tarvis, joten miks se olis turhaan niitä "vieraita" kapuloita halunnutkaan kannella. Totesin, että kyllä tollaselle duracel bc:lle opetus on vaikeampaa, kun se rakastaa hakemista ja tuomista ja ennen kuin sen saa ajattelemaan ja tajuamaan mistä on kyse.

Helmin kanssa noukittiin Minna ja Unski viime lauantaina Somerolta kyytiin ja mentiin Salon koirahallille aksailemaan Taija Salokanteleen oppiin. No meillähän tyssäsi jo ekaan esteeseen, kun koira jätettiin aika kauas kahden suorassa linjassa olevan esteen taa... no Helmi tuli mun omia jälkiä luokse ja kiersi kauniisti kaikki!! No päästiinhän me kuitenkin tuosta sit jatkamaan ja ihan kivat treenit. Pimeitä putkikulmia ja päällejuoksuja täytyis treeniä. Jospa me päästäis siellä Loimaalla nyt talven aikana treenailemaan, kun muuten on talvi ajan treenaukset aika vähillä.
Torstaina käytiin Turussa mölliratakurssilla, ja meno oli jo aivan toista kuin viikonloppuna. Koira teki hyvin kontaktit, ja kepitkin alkoi avokulmasta menemään ihan kivasti. Pitkä rata, tehtiin osissa ja otettiin muutamaa kohtaa uudelleen, kun ohjaajalla oli niin laho pää, että ratakin unohtui :p

Miisan kanssa oltiin keskiviikkona paimentamassa ja voi kai jo sanoa, että molemmat ollaan nyt syttyneitä hommaan :) Miisa pääsi isolle laitumelle noin 20 lampaan sekaan. Olin hiukka kauhuissani ajatuksesta...mutta ihan turhaan. Koira oli kuin eri siitä, kun oltiin viimeksi pienessä aitauksessa. Muutaman kerran sain muistuttaa, ettei lähde kiertämään laumaa mun takaa, mutta sen jälkeen pysyi kivasti lauman takana. Ja kertaakaan ei koittanut jahdata lampaita entiseen malliin. Nyt harjoitellaan maahan menoja paremmin kotona paimennuskäskyllä. Mutta olipa kivaa ja talvella tullaan varmasti käymään, kun sisälläkin pääsee treenaamaan.

Sera on aiheuttanut pientä päänvaivaa ja käytiin lääkäri reissulla viime viikolla. Nyt antibioottia ja kipulääkettä ja katsellaan alkaisko ne jo pikkuhiljaa auttamaan.

Tuulosta, fyssaria ja tokoa

Viime päivityksestä unohtui kokonaan meidän näytelmät Tuuloksessa reilun viikon takaa. Helmi oli viimeistä kertaa nuorten luokassa ja ne sertit meiltä puuttuu edelleen... Kyllä me jo oikeesti oltais edes se yks kai ansaittu mutta niin monesti ne on mennyt  läheltä. No tuttuun tapaan taas Eri 2 SA, luokassa oli muistaakseni 4 koiraa (oli myöskin jo sertivoittajia jotka jäi meidän taakse). Tuomari tykkäsi kyllä, juoksutti meitä kovasti, mutta Helmuska on ollu hieman hoikassa kunnossa vaikka ruokaa on lisätty jo pitkin syksyä. Taitaa tuo pieni bc pirulainen juoksuttaa sitä niin kovasti, että läskit lähtee :D

Perjantaina tokoiltiin ja vähän aksattiin kentällä Minna ja Tiian kanssa. Helmi teki kontakteja ja pientä hyppyrallia. Keinu oli hyvä nyt, edes ensimmäisellä kerralla ei tullut lentokeinua mikä on ollut enemmän tapa kuin vahinko.. Miisuskan kanssa tehtiin ruutua kupille ja lelulle, mitkä ookoot. Häiriötä ottaa vaan toisista jonkun verran, kun treenattiin kaikki yhtä aikaa. Karkas pariin otteeseen röyhkeästi Kodan luo ja tehtiin sitten treeniä, jossa Tiia ja Minna olivat "ilkeitä" ja ajoivat koiran pois, jos meni lähelle. Muutaman yrityksen jälkeen kesti jo aika kivasti mun lähellä, vaikka mieli olis tehny hirveesti ottaa jalat alle. Tahtoo tuo kaveri pikkasen kuumua, kun näkee toisten aksaavan, vaikka Miisa ei paljoa ole päässyt tekemäänkään niin veri vetää kovasti myös siihen hommaan. Maltti harjoituksia siis muitten treenatessa.

Sunnuntaina Tanja Kotti tuli hoitamaan koiria Jokioisille, ja vein Miisan käsittelyyn. Oikean taakajalan lonkka-polvi-kinner linja aika lukossa, mutta se saatiin hyvin auki. Tämä nyt on varmaan se kohta mitä siltä saa jatkossa aina hoitaa, sen verran heikompi se jalka vaan on. Rangassa pieniä kireyksiä, ei mitään suurempaa. Koira on vaan kuulemma aika tukkoinen, joten ruuan vaihdolla koitetaan saada aineenvaihdunta paremmin toimimaan. 

Tänään tokoiltiin kotipihassa, ruutua ensin kupille, sitten lelulle ja lopuksi tyhjään ruutuun. Nämä oli huippu hyviä ja otettiin ruutu kokonaisena liikkeenä kaksi kertaa ja oli ihan PRO!! Hyvä ja nopea stoppi samoiten maahanmeno, sivulle tulossa autoin reippaasti kädellä koska näitä ei olla paljoa tehty. Täytyy tehdä tuota ruutua nyt paljon myös pentuversiolla eli suoralle palkalle, koska on kiertänyt välillä ensimmäisen tötsän ikään kuin menisi merkille. Tänään ei ollut taas semmoisesta tietoakaan. Tehtiin vielä merkkiä, seuraamista ja hyppyä.

Helmin kanssa treenattiin kontaktien alastuloja laatikolla, ja aika hyvin kestää liikehäiriöt nyt. Hömpöttelymielessä vähän tokoiltiin, seuraamista ja hyppyä. Jospa ne nyt sitten aktivoiduttais tuon aksan suhteen, kesä menty vähän puoliteholla. Koiralla ainakin innostusta riittäis :)

Tok tok tokoa :)

Tuorlassa käytiin Lentsun luona tokopäivää viettämässä syyskuun lopussa. Koko päivä oli varattu tokoilulle ja onneksi sää suosi kun ulkona oltiin. Miisan kanssa otin noudon ja kaukojen ongelmat puitaviksi. Seisomaan nousu on ollut eniten ongelmana, kun heti jos ottaa hieman välimatkaa niin koira liikkuu eteenpäin. Siihen löytyi ratkaisuksi pallojumi, ja kas koira kesti hienosti paikoillaan. Noudoissa Miisa on alkanut tekemään kapulan kyttäämistä palautusvaiheessa, kun tiputtaa kapulan. Se pitää sitä täysin pilkkanaan ja niin se näytti hyvät tapansa jälleen. Kapulan pudotus pari metriä ennen minua ja siihen jäi vaanimaan. Otettiin sitten apuohjaajan avulla niin, että otin pitkän välimatkan ja toinen lähetti Miisan ja antoi kapulan lähtövaiheessa suuhun ja palkaki sai juosta lelulle. Näitä vauhtinoutoja nyt jatketaan piiitkään ja hartaasti, että saadaan tuo mielikuva kyttäämisestä pois.

 Tässä parit kuvat, kuvannut Sirpa Saari:

Tehtiin me vähän temppujakin, tässä pupu:)

Tuon "pupun" tarkoitus olisi saada meidän m-i tekniikka oikeaksi, kun Miisa nousee etujalat "kerimällä" ylös.

Tänään tehtiin tuossa "omalla" tokokentällä kaikkia alo luokan liikkeitä. Siis eihän meillä mitään kenttää ole, mutta ihana iso lähes tasainen nurmialue talon ja tallin välissä, jossa mahtuu tekemään vaikka mitä (ainakin kaikki tokoliikkeet:) ) Ja saisi siihen tehtyä mukavan kokoisen aksakentänkin itseään varten...
Liikkeestä maahan meno hyvä, seisomisessa tarvitsee vielä pienen käsiavun kun muuten valahtaa maahan. Seuraaminen paikoitellen ihan jees käsiavulla, luoksetulo ok ja hypyn loppu vielä hieman kesken. Tehtiin hypyn loppu osaa naksutellen, että malttaisi seisoa kaikki tassut paikoillaan. Otettiin vielä lopuksi seisomista häiriköitynä, kun meinaa kääntyä perään. Muutamat naksuttelut siinä ja se kestikin sitten hienosti kävelyn ohi ja kiertämisen takakautta sivulle. Lopuksi sateelta suojassa tuossa hallissa pään pitoa maassa, joka meinaa olla vähän vaikeeta. Koko lössi pääs kunnon lenkille, aamulla Seran ja Helmin kanssa täällä Levän teitä tunnin verran ja Miisan kanssa mentiin Ypäjä cityyn lenkkeilemään.

Muutto on siis saatu tehtyä ja suurin osa tavaroista alkaa olla paikoillaan, paitsi verhot, osa lampuista ym. ym., mutta laitellaan ajan kanssa. Koirat sai myös pihalle tarhan, josta iso kiitos isukille, joka sen pääasiassa naputteli. Eihän nuo dalmikset näillä keleillä siinä pitkään viihdy, mutta saavat edes vähän jalotella, silloin kun ei lenkille pääse tai ehdi.

Huoltoviikko takana, treeniviikko edessä!

Viime viikon koirat saikin lähes huilia, sillä kaikki aika meni töitten ohella muuttoa tehden. No nyt ollaan jo koko sakki uudessa paikassa ja hommaa riittää edelleen! Miisa pääsi keskiviikkona Leena Piiran käsittelyyn. Koira oli kuin varjo edellisestä käsittelystä, ranka oli suoristunut, lihaksia oli tullut roimasti lisää ja toispuoleisuus selkeästi vähentynyt. Saatiin kehuja hyvin tehdystä työstä, ja ollaan me koitettukkin tehdä. Uinti ja metsälenkit ovat siis tuottaneet tulosta. Miisalla on hyvin tehokas tapa uida, hyvä että selkäkarvat kastuvat kun se porskutteli vielä lämpimämmillä ilmoilla menemään. Harmi kun nuo uintikelit menivät ohitse niin äkkiä...

Torstaina meillä olikin aika taasen Espoon eläinsairaalaan. Varasin jo aikaisemmin ajan sinne, sillä koira ontui oikeaa etujalkaa viikko takaperin. Ontuminen meni äkkiä ohitse, eikä toistunut enää. Muistelin että teki joskus kesällä saman ja hysteerisenä olihan se pakko mennä tutkimaan, että pystyi nukkumaan yönsä taas :D
Taas juoksuteltiin ja päätettiin kuvata olat ja kyynäret, Miisan siskollahan on OCD, ja tottakai se oli itselläkin heti mielessä. Mutta kuvat oli puhtaat, Lotta Silvferberg sanoi kyynären ulkopinnalla olevan pienen varjostuman, joka ei palpoiden siinä kuitenkaan tuntunut. Hän konsultoi vielä Räihää ja soittelee minulle päin. Oli taas kerrassaan hyvää palvelua, vaikka pussi keveni roimasti taas. Mutta onneksi on tuo vakuutus, joten ei kirpaise niin paljon. Joten yöt voi taas nukkua rauhassa... Kyllä noista hyvin saa stressin revittyä itselleen. Pääasia, että koira on kunnossa. Kait se oli vaan joku harmiton venähdys.

Nyt jos tällä viikolla kerittäs vähän treeniä, ja palauteltas mieleen toko juttuja pienen tauon jälkeen!

Aksaa, näyttelyt ja eläinlääkäriä

Viime perjantaina oli Salon koirahallissa talven agilityn katselmus, jossa tehtiin koirien kanssa pari lyhyttä radanpätkää. Helmi oli ensimmäistä kertaa ihan sikapossu ja sooloili ihan omiaan :) Meni esteiden ohi ja kuvitteli osaavansa radan paremmin omalla opastuksella.. no huumoria peliin, eihän tämä niin vakavaa ole. Onneksi ketään ei jätetty valmennuksen ulkopuolelle tämän esityksen takia, sillä me ei tällä tyylinäytteellä varmaan mukaan oltaisi päästy:)

Sunnuntaina sitten suunnattiin Vantaalle Hemulin kanssa näyttelyyn. Näyttelypaikka oli kaunis Hakunilan urheilupuisto ja olipa siellä kuuma. Helmille Eri2... Tuomari kehui kovasti ja sanoi koiran olevan kaunis kokonaisuus. Ainoat "miinukset" oli hieman suora olkavarsi sekä jälleen kapea alaleuka (mitähän sinne nyt täytteeksi keksis;) ) Mutta tuomari jakoi arvosteluja hylätystä ja hyvästä eriin aika laajalla skaalalla, joten tyytyväisiä ollaan. Ja kilpailuluokassa päihitettiin useita rop ja ryp sijoituksia saanut koira, joten ehkä meillä vielä toivoa on!!

Maanantaina olikin jännä päivä, sillä oli varannut ortopedi Jan Räihälle Espooseen ajan Miisan tsekkausta varten. Koira on ollut ihan normaali, ei ontumisia rankankaan rasituksen jälkeen, mutta tekee välillä semmoisen hassun vaihtoaskeleen oikealla jalalla. Ja halusin vielä eri eläinlääkärin arvion koiran jalasta. Ensin koiran tutki nuorempi lääkäri ja sitten he menivät katsomaan aiemmin keväällä otettuja kuvia jalasta. No sieltähän löytyi polven nuljuluusta halkeama, luu on siis keskeltä kahtena kappaleena. Tätä ei oltu Hattulassa huomattu lainkaan, ja hieman kävi kiehuttamaan!!! Hoitoon tämä vaiva ei olisi toisin vaikuttanut, vaan luu elää siellä omaa elämäänsä. Räihä taivutteli Miisan takapään, kipeä tämä kohta ei ole mistään, ja epäilikin että vaihtoaskel jalalla on luultavimmin jäänyt tavaksi. Miisan lonkista sanottiin Hattulassa, että ei ihan priimat joskaan ne eivät todennäköisesti tule mitenkään vaivaamaan, mutta Räihä katsoi samojen kuvien perusteella, että lonkat parasta AA ryhmää. Ensi vuoden alussa lähdetään sitten jännäämään virallisia kuvaustuloksia, ja toivottavasti lonkat silloinkin yhtä hyvässä kondiksessa:) Painoa oli kertynyt 15,5 kg, ja ei sitä varmaan kovin paljoa enää tulekaan!

Eilen oltiin Tiina Jaakkolan koulutuksessa omalla kentällä, ja Miisa pääsi aksaileen, kerran lupa annettiin. Tehtiin aluksi pakkovalssia ja siihen yhdistettynä takaakiertoa. Nämä meni todella hyvin, ohjaaja oli vaan palkkansa kanssa hieman hukassa. Sitten pimeää putkikulmaa ja päällejuoksua. Lähetin putkeen, ja Miisa kiersi koko putki puomi härdellin... ollaan tehty vähän kiertämisiä kotona:) No hoksas se sen putken sitten lopulta! Loppuun vielä putki, persjättö suoraa linjaa, ja Tiina oli palkkaamassa. Näitä täytyy treeniä, sillä Miisalla on ajatus juosta mun luo ja eihän se osaa vielä hakea esteitä muutaman treenin jälkeen. Tiina leikitti sitä vielä lopuksi, otettiin luopumistreeniä ja luvalla patukkaan kiinni iskemistä:) Pätevä pentunen <3
Mukaan tarttui myös tilatut lammas- ja tokopannat, ne on niin hienoja, ettei taida raaskia edes käyttää!
Nyt sit itse saikkuilen muutaman päivän, kun Venlalta tarttui flunssapöpö! Muuttoakin pitäis jaksaa tehdä jossain välissä, onneksi huomenna saapuu apujoukot kehiin!!

Someron aksat ja paimennukset

Maanantai ilta vierähti omalla kentällä arkitokolaisten ja toko ryhmän kanssa. Välillä miettii, että mites sitä osaa muita neuvoa, kun on kasapäin miettimistä omien koirien "ongelmissa". Mutta ihan kivaa, ja sivusta seuraajana sitä näkee niin asioita toisin, kuin itse tekisi. Tiistai aamusta suunnattiin Somerolle, jossa oli nyt viimeinen Aneten aksa, sain ihan yksityisopetusta, muita aksaajia ei tällä kertaa ollut. Anette teki meille ykkösluokan radan, joka päästiin puhtaasti läpi. Toki ne kontaktit!!! tuottaa vielä päänvaivaa. Helmi on niillä vielä epävarma, koska itse olen ollut epäjohdonmukainen niissä. Nyt kotona muutama viikko tehotreeniä laatikolla, ja katsotaan tuottaako tulosta. Myös yksi komea lentokeinu otettiin, mutta tuo koira on niin hassu, että se ei ole siitä moksiskaan... Ei onneksi sattunut mitään. Ja tämänkin se teki vaan ekalla kerralla, sen jälkeen se ilmeisesti muisti, että ainiin sehän tosiaan on keinu.

Sitten koiran vaihto ja Miisan kanssa lampaille. Eka otettiin vaan liinassa rauhottumista ja lampaiden lähestymistä. Aina kun osasi rauhoittua niin pääsi jatkamaan taas hommia. Toisella kerralla liinan kanssa vapaaksi, ja Marika tuli nyt alkuun meitä auttamaan. Muutaman karjaisun tarvitsi, ettei pöllyttäisi lampsuja, mutta muuten se meni aikas hienosti. Ja nyt huomasi, kuinka se kunnioittaa ääntä, karjaisusta otti heti välimatkaa. Loppu me oltiinkin ihan keskenämme ja voi kun oli kivaa. En tiedä kumpi sytty enemmän siihen touhuun, mä olen ainakin NIIN innoissani. Kotiläksyjäkin saatiin ja oli puhetta, että n. kolmen viikon päästä olis hyvä mennä seuraavan kerran. Miisa oli ihan poikki loppupäivän, joten luulen että sekin sai purkaa energiaa just siihen oikeaan hommaan. Siitä tulee hyvä pikku paimen :)

Tänään me tokoteltiin, ensin aamusta omalla kentällä, jossa merkkiä, ruutua ja seuraamista. Merkki tosi hyvä, ruudussa jäi vähän eteen, hetken odotin ja korjas saman tien oikeaan paikkaan. Illasta kotona vielä kapulatreeniä tunnarikapulalla. Se on vähän jäänyt ja kyllä taas huomasi. Mutta naksuttelulla kapula pysyi alun sähellyksen ja kapulan vaanimisen jälkeen jo aikas kivasti suussa. Otettiin pari sivulle tuloa loppuun kapulan kanssa ja siitä namipalkka maahan. Miisalle puolestaan tehokuuri noutoa, niin hyvä tulee... ehkä :)

Jottei Sera jää vallan varjoon, niin sepä livahti tänään ruokapussille herkuttelemaan. Aikas määrän se kerkes hotkasta, ja koira on sitten NIIN turvoksissa kun olla ja voi!! Tuossa se makaa ja taitaa se hieman (toivottavasti) kärsiä olostaan :) No toivon mukaan ei mitään sen enempää tuosta seuraa, aamulla on ilo herätä tutkimaan, mistä päästä on tavaraa tullut ulos...

Dinosaurukset koolla :)

Kylläpä aika menee kovaa vauhtia, viikot hurahtaa niin nopsaa, että perässä ei meinaa kestää. Koirien kanssa on puuhasteltu kaikennäköstä, Helmi on päässy Somerolla aksailemaan ja käytiin me Salossakin Taijan koulutuksessa. Omalla kentällä oli Vuorelan Lotta pitämässä treenejä, ja oli kyllä alkuun sen näkönen rata, että voi apua, mutta mehän selvittiin siitä aika kivasti. Ihan loppuun ei päästy kun jäätiin hiomaan muutamia kohtia, no olihan siinä lähemmäs 30 estettäkin.

Miisa murunen on vaan niin ihqu!! Mä oon niin saanu sellasen koiran, jota oon jo liian pitkään odottanu:) Ei sinänsä että nuo pilkulliset nyt mitenkään huonompia olis, MUTTA kyllä mä nautin kun ei tarvii pää punasena huudella edes yhtä koiraa pois hevosten paskakasalta tai jostain muualta. Koira tulee kun huutaa, se tekee kun pyytää ja aina valmiina kaikkeen. Että on nämä niin ääripäitä kun olla voivat. Dalmikset todella tarvitsevat kärsivällisen omistajan (joskus se on hiukka tiukassa) ja todellakin huumorintajuisen ihmisen (välillä hiukka hukassa) itselleen :D Miisis kävi Herpolan Ninalla hoidettavana, ja saatiin roppakaupalla hyviä ohjeita, nyt olis tasapainotyyny ja vielä kun mä sen tason siihen päälle saan niin eikös ala syvät lihaksetkin kehittyä!! Suski Korrin koulutuksessa oltiin viikko sitten, siellä saatiin vähän seuraamiseen ja leikkiin uusia ajatuksia, aika oli vaan ihan liian lyhyt, ja olisi tarvinnut olla koko päivä kuuntelemassa niin olisi saanut enemmän irti koulutuksesta.

Viime lauantai oltiinkin Somerolla pentutapaamisessa pikku Dinojen kanssa. Paikalle oli saapunut Pirkko, Ronja, Hilla, Raisa, Miisa ja Donny sekä "ottolapsi" Joku. Aamulla aloteltiin Woollandiassa paimennuksella, ja kyllä hieman jännitti ja pelotti mitä tapahtuu! No Miisa lähti hieman rämäpäiseen tyyliin lampaille, ja aika pian sain sinne Virpin ja aurauskepin kaveriksi :D No Miisa oli... Miisa! Tarvitsi muutaman muistutuksen, että lampaita ei syödä, niitä ei edes maisteta. Sitten alkoi homma toimia ihan kivasti, kun itse osais vaan liikkua, seurata ja ohjata koiraa sekä lampaita. Toisessa setissä oli jo paljon parempi, oltiin jo ilman apukäsiä pitkän aikaa keskenämme ja koira rauhoittui lopuksi hienosti antoi kiinni ja mentiin pois. Olipas kivaa, mutta pirun vaikeaa. Huomenna mennään kokeilemaan uudestaan, jokunen asia ehkä vielä mielessä näin kolmen päivän jälkeen. Sieltä jatkettiin Iso-Valkeelle, jossa oli ihanan lammen rannassa pieni mökki täysin metsän keskellä. Siellä vilisti 10 bortsua niin että metsät ja lammikot raikas. Kaikki tais säilyä vielä suht ehjinäkin:) Grillailtiin ja höpöteltiin ja sit pitikin lähteä kotiin, että pääs yövuroon töihin. Kiitos Anette, Tumppi, Virpi, Woollandia ja kaikki mukana olleet :) Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudestaankin!!

Tämmösiä tapahtumia täällä, ja pian meijän poppoo pääseekin muuttopuuhiin koirien, hevosten, kanojen ja pupusten kera:) Onneks ei kovin kauas, mutta hommaa riittää!!