Kylläpä aika menee kovaa vauhtia, viikot hurahtaa niin nopsaa, että perässä ei meinaa kestää. Koirien kanssa on puuhasteltu kaikennäköstä, Helmi on päässy Somerolla aksailemaan ja käytiin me Salossakin Taijan koulutuksessa. Omalla kentällä oli Vuorelan Lotta pitämässä treenejä, ja oli kyllä alkuun sen näkönen rata, että voi apua, mutta mehän selvittiin siitä aika kivasti. Ihan loppuun ei päästy kun jäätiin hiomaan muutamia kohtia, no olihan siinä lähemmäs 30 estettäkin.
Miisa murunen on vaan niin ihqu!! Mä oon niin saanu sellasen koiran, jota oon jo liian pitkään odottanu:) Ei sinänsä että nuo pilkulliset nyt mitenkään huonompia olis, MUTTA kyllä mä nautin kun ei tarvii pää punasena huudella edes yhtä koiraa pois hevosten paskakasalta tai jostain muualta. Koira tulee kun huutaa, se tekee kun pyytää ja aina valmiina kaikkeen. Että on nämä niin ääripäitä kun olla voivat. Dalmikset todella tarvitsevat kärsivällisen omistajan (joskus se on hiukka tiukassa) ja todellakin huumorintajuisen ihmisen (välillä hiukka hukassa) itselleen :D Miisis kävi Herpolan Ninalla hoidettavana, ja saatiin roppakaupalla hyviä ohjeita, nyt olis tasapainotyyny ja vielä kun mä sen tason siihen päälle saan niin eikös ala syvät lihaksetkin kehittyä!! Suski Korrin koulutuksessa oltiin viikko sitten, siellä saatiin vähän seuraamiseen ja leikkiin uusia ajatuksia, aika oli vaan ihan liian lyhyt, ja olisi tarvinnut olla koko päivä kuuntelemassa niin olisi saanut enemmän irti koulutuksesta.
Viime lauantai oltiinkin Somerolla pentutapaamisessa pikku Dinojen kanssa. Paikalle oli saapunut Pirkko, Ronja, Hilla, Raisa, Miisa ja Donny sekä "ottolapsi" Joku. Aamulla aloteltiin Woollandiassa paimennuksella, ja kyllä hieman jännitti ja pelotti mitä tapahtuu! No Miisa lähti hieman rämäpäiseen tyyliin lampaille, ja aika pian sain sinne Virpin ja aurauskepin kaveriksi :D No Miisa oli... Miisa! Tarvitsi muutaman muistutuksen, että lampaita ei syödä, niitä ei edes maisteta. Sitten alkoi homma toimia ihan kivasti, kun itse osais vaan liikkua, seurata ja ohjata koiraa sekä lampaita. Toisessa setissä oli jo paljon parempi, oltiin jo ilman apukäsiä pitkän aikaa keskenämme ja koira rauhoittui lopuksi hienosti antoi kiinni ja mentiin pois. Olipas kivaa, mutta pirun vaikeaa. Huomenna mennään kokeilemaan uudestaan, jokunen asia ehkä vielä mielessä näin kolmen päivän jälkeen. Sieltä jatkettiin Iso-Valkeelle, jossa oli ihanan lammen rannassa pieni mökki täysin metsän keskellä. Siellä vilisti 10 bortsua niin että metsät ja lammikot raikas. Kaikki tais säilyä vielä suht ehjinäkin:) Grillailtiin ja höpöteltiin ja sit pitikin lähteä kotiin, että pääs yövuroon töihin. Kiitos Anette, Tumppi, Virpi, Woollandia ja kaikki mukana olleet :) Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudestaankin!!
Tämmösiä tapahtumia täällä, ja pian meijän poppoo pääseekin muuttopuuhiin koirien, hevosten, kanojen ja pupusten kera:) Onneks ei kovin kauas, mutta hommaa riittää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti