Lauantaina suunnattiin Marikan kyydillä Tuuloksen näyttelyyn, johon oli ilmoitettu 46 dalmista. Siis ihan normi määrä koiria :D Vettä vähän sateli, mutta ei onneksi koko päivää. Helmin luokassa oli 5 narttua ja me voitettiin nuorten luokka ERI:llä ja SA:lla. Odoteltiin sitten paras narttu kehää, jossa olikin paaljon koiria ja tuomari pitkän pähkäilyn jälkeen valitsi jatkoon menevät 4 ja me muut saimme kiitokset. Vara-sertiä ei kuitenkaan voitu näille jakaa, koska yhtä lukuunottamatta pn-kehässä oli valioita. Joten me loput kandidaatit menimme uudelleen kehään ja tuomari meitä aikansa katseli ja tuli meitä kättelemään. Helmille siis Vara-serti bonuksena. Eli sen oikean metsästys jatkuu aina vaan..:D Mutta koira oli hyvin kauniisti,seisoi ja juoksi hienosti, joten parhaamme teimme ja siihen ollaan tyytyväisiä. Tulevana lauantaina lähdetään Honkajoelle ryhmikseen, siennekkin on eksynyt 25 pilkkua...
Sunnuntaina suunnattiin extempore Palveluskoirien epävirallisiin agilitykisoihin. Päätin ilmoittaa Helmin kahdelle radalla, medeihin ja makseihin. En tiennyt kuinka korkeat rimat mahtaa olla, ja ajattelin lämppäillä mediradalla, koska rata oli aika lyhyt. Ekalla radalla muuten ok, mutta eihän se raukka muistanut mikä se AA on. Koira koitti hypätä koko jättisuuren esteen yli kai, ja kauhulla katsoin kun se tuli alas..luojan kiitos kaikilla jaloilla! Koira ei onneksi loukannut itseään! Tässä teille tyylinäyte:
Kuva: Heidi Nikula |
Kuva: Heidi Nikula |
Että näin siinä käy, kun "unohtaa" opettaa koiralle pari juttua :O
Seuraavassa startissa koiruus jo muisti tuon esteen ja itse ohjasin siihen tarkemmin, joten ei tullut ongelmia. Tehtiin nollarata ja voitettiin mölliluokka. Meidän kandee vaan kierrellä näitä mölliluokkia, kun viimeksikin irtos voitto :D Mutta Helmi keskittyy ihan satasella hommiinsa, eikä sitä häiritse ympärillä oleva hälinä ollenkaan.
Tässä pari laadukkaampaa kuvaa
Kuva: Heidi Nikula |
Kuva: Heidi Nikula |
Miisan kanssa on ahkeraan tokoiltu, ja nyt alkaa merkin paikka olla hyvä targetin ansiosta. Välillä menee sivumpaan, ja jää odottelee lisäapuja, mutta hiljaa olemalla korjaa paikkansa hienosti. Kapulan pitoa treenailtu joka vähän unohtunutkin tässä, kapula kun tippuu lähes heti jalkoihin jos en ole sitä vastaanottamassa. Mutta edistysaskeleita ilmassa. Tänään käytiin jokioisilla Suvin ja lauman kanssa lenkillä, alkumatka oli hieman tuskasta, koska Miisa ei voinut ymmärtää, miksi hän ei pääse leikkimään kaikkien kanssa. Taisi se lopulta tyytyä kohtaloonsa!
Miten opetat tuon kapulan pidon pennulle?
VastaaPoistaIte oon vasta vaiheessa, jossa Ruttu hakee kapulan ja tuo sen samalla vauhdilla mun luokse ja palkka lentää jo mun taakse.